Kuukauden suomenpienhevonen 2017

Suomenpienhevosyhdistys julkaisee juhlavuoden kunniaksi kuukauden Suomenpienhevosen.

Marraskuun suomenpienhevonen:
Ukko-Ilmari

Synt. 7.5.2011 sk. 146 cm
i. A.T. Ukko-Myrsky e. Tuhkimon Volga ei. Humeeti

Nelisen vuotta sitten kävimme katsomassa muutamia myynnissä olevia suomenpienhevosia, mutta vasta Ukon kohdalla tuntui siltä, että tämä sympaattinen pieni 3-vuotias kulomusta ruuna on riittävän rauhallinen ja hyväluonteinen meidän tarpeisiimme eli tulevaksi perhehevoseksi. Ukko on luonteeltaan oikea nallekarhu, joka haluaa olla kainalossa, tulee aina rapsutettavaksi ja on sen lisäksi utelias sekä yritteliäs.

Heti alusta alkaen oli selvää, että Ukolle hankitaan ammattilainen ratsuttamaan ja Ukosta on kuoritutunut koulutuksen myötä oikea helmi. Saimme paljon enemmän kun osasimme koskaan edes haaveilla. Koulupuolella Ukkoa on alusta asti kouluttanut Henna Arpalo ja 5-vuotis kaudella tiimiin liittyi estepuolelle Mira Mahosenaho, joka myös kilpailee kenttäratsastuksessa.

Ukko on jo nuoresta iästään huolimatta saavuttanut mainetta suomenhevosten ikäkausi kilpailuissa, 4v laatuarvostelukarsinnoissa 2 b ryhmän paras askellaji hevonen. 5v laatuarvostelussa 2. sija ja paras pienhevonen sekä 6v laatuarvostelun 2. sija sekä paras pienhevonen koulupuolella. Ukko on myös Suomenpienhevosten kenttämestari 2017. Ukko on näyttelyssä saanut 39 pistettä ja II–palkinnon, joten hienojen liikkeiden lisäksi Ukolla on myös hyvä rakenne.

Koulu- ja estetreenin lisäksi Ukko on edelleen perhehevosen tehtävissä ja maastoilee meidän kanssa paljon ja lisäksi teemme kärrylenkkejä. Tyttäremme käy estevalmennuksissa Ukolla.

Ukko on mukana myös Mustat suomenhevoset tekee hyvää -kampanjassa, jolla kerätään rahaa Sykerölle - Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen lapsisyöpäpotilaiden kerholle. Juhlavuoteen Suomi 100 ja suomenhevonen 110 vuotta niveltyvä kampanja järjesti kesällä sykeröläisille unohtumattoman hepantuoksuisen elämyspäivän ratsastuksineen, makkaranpaistoineen ja lettuineen. Kampanjan tuottamaa 2018 seinäkalenteria on vielä saatavilla, mikäli toiminnan tukeminen kiinnostaa. Ukko on kesäkuun kalenterihevonen.

Tämän hevosen kanssa on ilo touhuilla ja olemmekin onnellisia sekä ylpeitä tästä helmestä, jonka olemme perheellemme saaneet.

Lokakuun suomenpienhevonen:
Tintin Orakas

”Tyyris”
Synt. 7.8.2012
i. Vinha Paanari
e. Tintin Kantarelli
ei. Pölyke

5 vuotias pienhevosruuna Tyyris tuli meille tilausvarsana. Tilasimme monikäyttöhevosen jolla sekä äiti että lapset voisivat harrastaa, bonuksena saimme vahvan hevosen jolla myös perheen isä voi harjoitella valjakkoajoa. Tyyris on ”hyvänmielenhevonen”, jonka kanssa tehdessä, oikeastaan mitä tahansa, on vaikea olla hymyilemättä.

Tyyris on kaunis kuin karkki, enemmän mallia puskutraktori kuin sporttikaara, mutta meille raskasrakenteinen, työtyyppinen, on enemmän kuin lottovoitto. Koska Tyyris on syntynyt positiivisten tähtien alla, sen elämänasenteeseen kuuluu vahvasti ”kaikki mitä tehdään on pakko olla kivaa”. Se ei todennäköisesti edes tiedä, että asioista voisi olla ihmisen kanssa eri mieltä. Uteliaisuus, miellyttämisenhalu, rohkeus ja suoraviivaisuus on tehnyt Tyyriksen kouluttamisesta erittäin helppoa - se ei mieti tulevaa, eikä murehdi menneitä ja on opettanut myös meille mitä tarkoittaa ”elää hetkessä”.

Tyyriksellä voi ajaa millä tahansa laitteella, kevyitä kuormia vauhdilla, raskaita kuormia puoliaskeltaen. Se rakastaa pitkiä maastolenkkejä umpimetsässä ja kangasteillä, ratsain tai ajaen. Olemme kuitenkin koittaneet edetä hevosen kanssa rauhallisesti henkistä ja fyysistä kasvua kunnioittaen ja sen vuoksi mm. kouluratsastuksessa olemme vasta alkeissa. Tyyriksestä löytyy tarvittaessa hienoa, koko kehon läpi menevää liikettä ja kokoamiskykyä, sekä kouluratsastuksessa että kuorman irtiotossa, joka tulee Tyyrikseltä luonnostaan.

Vilkkaus, uteliaisuus ja sosiaalisuus ovat kuvaavia sanoja Tyyriksestä. Se on leikkisä ja välillä hieman ”kohelo” ja vielä saamme vielä hetken harjoitella vieraissa paikoissa käymistä ilman että paikalle saapumisesta ilmoitetaan muutaman kilometrin säteelle. Vilkkaudestaan huolimatta työhön Tyyris suhtautuu tarvittavalla vakavuudella ja ihmistä kunnioittaen. Tyyris huolehtii lauman muiden hevosten aktiivisuudesta, se leikki ja juoksuttaa, mutta orimaisesti myös suojelee omia tammojaan. Sosiaalinen älykkyys ja lempeys on tässä pienessä hevosessa suurta.

Tavoitteenamme on jatkaa monipuolista työskentelyä ja koulutusta Tyyriksen kanssa. Ensi talvena toiveena olisi osallistua keilakunkkuihin ja painottaa valjakkoajoon, mahdollisesti maastotaito- ja käyttöajokilpailuihin. Ties vaikka joku päivä Tyyris nähdään myös koulu- tai estekilpailuissa (jos vain löydetään sopiva kuski).

Syyskuun suomenpienhevonen:
Mirlakka

Muistan, kun menin katsomaan Mirlakkaa ensimmäisen kerran, haaveenani löytää monipuolinen ja hyvä valjakkohevonen. Siellä se pikku-ori seisoi tarhassa ja oli kaunis kuin karamelli. Ostopäätös oli nopeasti tehty ja sain juuri haaveideni mukaisen hevosen. Tuosta hetkestä on jo yli 20 vuotta.

Mirlakka on yhteistyöhaluinen, hyvä käsitellä ja kevyt ratsastaa. Todellinen pieni suuri hevonen! Ori työskentelee päivittäin Lehtoharjun Tilalla ratsastuskoulun opetushevosena ja on pidetty oppilaiden keskuudessa. Säännöllisen liikutuksen ansiosta ori onkin täysin terve ja hienossa kunnossa edelleen 25-vuotiaana.

Viime vuosina isommat kilpakentät ovat jääneet taakse ja olemme käyneet enää näyttelyissä. Mirlakka on ryhdikäs ja edustaa hyvää ratsutyyppiä. Näyttelykehässä tämä veteraani-ori syttyy edelleen ja esiintyy yleisölle lennokkaassa ravissa kääntäen katseet. Ori herää kierros kierrokselta ja lopulta innostuukin, kun useiden kehien jälkeen varsalliset tammat juoksevat turvan edessä… Näyttelyiden tuloslista on pitkä ja menestyksekäs: useita I-palkintoja, luokkavoittoja, Vuoden Voittaja- ja Bis-titteleitä.

Mirlakalla on upeat liikkeet ja hieno hyppytekniikka. Ratsastuskoulun oppilaat ovat kilpailleet sillä esteratsastuksessa ja aluekoulukilpailuista on sijoituksia ja voittoja. Arvomitaleita löytyy valjakkoajosta: 2001 SM-pronssia, 2002 SM-kultaa, 2003 SM-kultaa ja Norjasta PM-pronssia. Mirlakka on aina ollut kova tekemään töitä ja kehitys olikin erittäin nopeaa ja nousujohteista. Ori nautti selkeästi vauhdikkaasta lajista. Näiltä vuosilta onkin monia ihania muistoja.

Mirlakalla on 23 jälkeläistä ja se on jälkeläispalkittu v. 2014. Jälkeläiset ovat hyväluontoisia ja ovat menestyneet pienhevosten mestaruusmitaleille asti koulu- ja este- ja kenttäratsastuksessa, sekä valjakkoajossa ja näyttelyissä. Mirlakalla on 2 KTK-orijälkeläistä ja useita KTK-tammajälkeläisiä. Muutamia jälkeläisiä mainitakseni: Mirlakan tyttären poika Noppo voitti 2008 PONYssa I-palkinnon ja oli RP-varsa. Tytär Kuu-Akka on saavuttanut vammaisratsastuksen PM-sijoituksia 2012 ja 2014. Tytär Mirlaana voitti Challenge Häme 2011-kilpailun. Toivon, että meillä on edessäpäin vielä monia yhteisiä vuosia Mirlakan kanssa!

Elokuun suomenpienhevonen:
Vieno-Kaneli

s. 1995. i. Jessimo, e. H.H. Veera, ei. Hilun Valtti

Vieno-Kanelin tarina on kerrottu eri foorumeissa jo muutamaan otteeseen mutta kertaus lienee tässäkin opintojen äiti. Kaikki alkoi, kun Pakkasen perheen tuttaville syntyi ravuriksi turhan pieni tamma. Tamman emä oli hevoskokoista, mutta samasta emästä jäi myös toinen pienhevoskokoinen jälkeläinen, joten jonkinlainen pietä kokoa periyttävä geeniyhdistelmä oli sukuun ilmeisimmin syntynyt. Tämä pieni tamma, H.H. Veera, päätyi siis juuri pienen kokonsa vuoksi Pakkasten omistukseen. Veera päätyi Stall Hagelundille, jonka aktiivisen ponikasvatuksen tuloksena myös Veera päädyttiin astuttamaan vuonna 1994. Orivalinta oli lähinnä sattuman kauppa; kuulopuheiden mukaan Ilvosen Ainolla oli pari pienhevosoria ja sinne Veeraa päädyttiin sitten viemään. Alkuperäinen orivalinta oli Portteri mutta Ainon suosituksesta se vaihdetiin Jessimoon eikä suotta.

H.H. Veera varsoi yllättäen pari viikkoa etuajassa pienen ruskean tammavarsan, joka nimettiin Vieno-Kaneliksi tietämättä, että tunnistaja myöhemmin syksyllä merkitsisi varsan väriksi Kanelinrautiaan. Vieno-Kaneli oli nuorena melko haastava luonne. Voimakastahtoisen ja nopealiikkeisen tamman kanssa ei kaikki aina sujunut mutkitta, mutta vähitellen kokemuksen ja iän karttuessa siitä tuli erinomainen ratsu. Hyppykapasiteetti ja nopeus olisivat varmasti riittäneet pitkälle kilparadoillakin mutta tämä kortti jäi lopulta kääntämättä sopivan ratsastajan puuttuessa. Vieno-Kaneli onkin tehnyt uransa harrasteratsuna, jossa se toimii edelleen lähinnä kevyessä maastoilukäytössä. Kaneli kantakirjattiin 6-vuotiaana Lappeenrannassa P-suunnalle I- palkinnolla ja 39 rakennepisteellä. R-suunnalle se näytettiin Jyväskylässä 2009 III palkinnolla ja sai rakenteesta 41 pistettä.

Myös Vieno-Kanelia päädyttiin astuttamaan ja nyt orivalintoihin käytettiin jo enemmän harkintaa. Siitosurallaan Vieno-Kaneli sai 9 varsaa, joista se onkin palkittu P-suunnalle Valio-palkinnolla. Sen jälkeläisillekin on tähän mennessä ehtinyt syntyä tietojemme mukaan jo 47 jälkeläistä, ja kolmatta polveakin muutama, joten Vieno-Kanelin nimi komeilee jo monen pienhevosen sukutaulussa. Nyt Kaneli on jo päästetty eläkkeelle siitostamman roolista ja se seurailee kotitarhassa tyttäriensä varsojen elämää.

Vieno-Kaneli on meille ehdottomasti elämämme hevonen. Sen kanssa on koettu niin menestyksiä kuin vaikeampia hetkiä ja vähitellen olemme oppineet lukemaan toistemme ajatuksiakin. Kanelin jälkeläisten esiintymisiä on aina jännitävää seurata ja niiden omistajilta saatu kiittävä palaute lämmittää todella mieltä.

Heinäkuun suomenpienhevonen:
Kain Aapeli

v.2002 syntynyt suomenpienhevosruuna
i.Kelmi, e.Miina, ei.Apeli
sk. 148 cm
Kasvattaja Kai Bogdanoff

Omistaja Johanna Lindblad

”Kaapeli”/”Kapsu” on hyväntuulinen, pilkettä silmäkulmassa omaava ja hyvin monipuolinen kaveri.

Kapsu taitaa sekä koulukiemurat että esteet, mennen tullen ja onkin kilpaillut vuosien aikana menestyen. Koulupuolella omistaja kilpailee herralla parakouluratsastuksessa (ratsastajan monimuotoisen niskavamman takia luokiteltu pararatsastajaksi v. 2011) ja ratsukko on ollut mukana Suomen maajoukkuetoiminnassa vuodesta 2011 alkaen.

Parhaista saavutuksista voinee mainita henkilökohtainen PM hopea vapaaohjelmasta v. 2011, henkilökohtainen SM pronssi 2016 sekä NBC pronssimitalit vapaaohjelmasta ja henkilökohtaisesta ohjelmasta sekä joukkuehopea v. 2016.

Esteillä Kapsua on ohjastanut omistajan tytär Julia Lindblad ja heidän parhaat saavutuksensa ovat Suomenpienhevosestemestaruus kultamitali vuodesta 2012, Etelä-Suomen aluemestaruuksien 4. sija samana vuonna, sekä monta muuta sijoitusta 80-100 cm luokista.

Kapsu on aina motivoitunut kaikkeen työntekoon ja kuumuu erityisesti esteillä ja maastossa. ”Mamman” kanssa kun pitää käyttäytyä kunnolla, ettei se tipu sieltä.... ;)

Tänä vuonna olisi taas tähtäimessä SM:ät, NBC:t sekä suurena tavoitteena päästä mukaan EM:iin Göteborgiin elokuussa!

Kesäkuun suomenpienhevonen:
Mimona

Tamma (Manni - Oksamanna, Manni)

Viivi 12 vuotta ihastui pieneen persoonalliseen ravihevoseen. Äiti sanoi: "Meidän tammalle ei tule ravioria eikä varsinkaan pientä sellaista." Päätin ehdottomuudella, johon vain esiteini-ikäinen pystyy: haluan tuon orin lapsen. Alkoi viivytystaistelu. Raahasin äitiä kaikissa raveissa 200 kilometrin säteellä, jossa ori kilpaili. Äiti oli jääräpäisyyteni uhri - onneksi.

Yhden päivän myöhäisenä viisitoistavuotissyntymäpäivälahjana syntyi pieni ruskea tamma. Olin päättänyt jo ennen hänen syntymäänsä, että hän on erityinen. En tiennyt minkälaiseen tanssiin päädyin antautuessani hänen vietäväkseen. Quickstep on hidasta, pasodoble laimeaa ja samba arkista tämän rinnalla. Alle vuorokauden ikäisenä varsa laukkasi karsinassa pukkilaukkaa, loikki purukasojen ja emänsä yli. Varsa oli energinen ja innokas oppimaan kaiken, minkä opetin sekä kaiken, mitä en tarkoittanut opettaa. Tätä pientä hevosta vein aina ja kaikkialle. Välillä meille naurettiin. Mene sitten tietämään mitä hauskaa on kylmäverihevosessa, joka esittää espanjalaisen ratsastuskoulun temppuja. Hän on ollut paras mahdollinen pari opetella hevoselämää. Hänen kanssaan kaikki sujuu niin kauan kun hän kokee olevansa taitava ja suvereeni. Hänellä ei ole koskaan kiire, kunhan hän vain on ensimmäinen. Hän on hillitty ja rauhallinen ellei tilanne vaadi ilmapiirin keventämistä. 13 yhteistä vuotta tekevät Moonasta minulle arvokkaamman kuin miljoonia maksavat superhevoset. Kultainen hevonen, vaikka oikeasti onkin punaruskea, kantaa niin kevyesti minua ja pyramidin kokoista huolitaakkaani. Pukittelee villisti heittääkseen murheeni menemään. Löntystää rauhallisesti laannuttaakseen rauhattomuuteeni tuulet. On kuriton, jotta muistan oman rajallisuuteni. Tottelee ajatuksen voimalla, jotta uskon taitoihini. Pelkäsin menettäväni Moonan mystisille suolistosairaudelle keväällä 2015. Viikin eläinsairaalan ensiluokkaisen tehohoidon ansiosta Moona sai jäädä henkiin. Ensimmäistä kertaa tietoisuuteensi iskettiin ajatus: saatan menettää Moonan ihan oikeasti juuri nyt ilman ennakkovaroitusta. Kuolemanpelko oli vavisuttava ja musertava kokemus. Tunsin itseni avuttomammaksi kuin koskaan ennen. Koen, että elämme nyt jatkoaikaa yhdessä. Olen yrittänyt määritellä Moonaa, mutta asia on niin, että tällainen räpätäti ja höpöttäjä jää tässä kohtaa vaille sanoja. En löydä tarpeeksi kauniita lauseita, en pysty muodostamaan riittävän suuria sanoja. Hän vain on - elämäni hevonen.

Viivi Rita

Toukokuun suomenpienhevonen:
Haltiatuli

Synt: 6.5.2015
tamma
i. Sibbo
e: Rainummen Ruusa
ei. Auran Aapeli
Kasvattaja ja omistaja: Johanna Törmänen

Odottavan aika oli pitkä talvella 2014 kun syntyväksi odotettiin ensimmäistä omaa kasvattiani. Revontuli rikkaan talven päätteeksi toukokuisena aamuna karsinasta löytyikin topakka tamma varsa joka nimettiin kauniin luonnonilmiön mukaan Haltiatuleksi.

Haltiatuli eli Omppu oli alusta asti hyvin utelias, rohkea ja luottavainen varsa. Sen kanssa on saanut jo tässä parissa vuodessa kokea paljon hienoja hetkiä ja arjen takkuja. Ompulle on ollut hyvin helppoa opettaa uusia asioita ja elämän taitoja. Se ei yleensä mistään pahemmin hätkähdä. Toisinaan sillä meinaa kuitenkin meno jalka vipattaa vähän turhankin kovasti. Etenkin vieroituksen jälkeisenä keväänä saatiin laittaa oikein kunnolla kova kovaa vastaan ja keskustella siitä kuka vie ja ketä.

Kesällä Omppu ajo-opetettiin mikä toi siitä esille aivan uudenlaisia puolia. Niin paljon kuin Omppu harjatessa ja valjastaessa heiluukin, on se aina kärryt perään saadessaan rauhoittunut. Ajaessa, juoksuttaessa ja irtohypyttäessä se on hirmu keskittynyt ja kuulolla. Niinpä sen kanssa on kaikista hankaluuksista huolimatta ollut oikein mukava puuhastella.

Näyttelyistä innostuttiin kun suomenpienhevosyhdistys maksoi 2015 syntyneiden maitovarsojen ilmoittautumismaksun Kansalliseen Poninäyttelyyn. Omppu sai jo maitovarsana oikein kivan arvostelun ollen VV2. Vuoden ikäisenä se pärjäsi jälleen poninäyttelyssä ollen VV1 ja viikko tämän jälkeen Valtakunnallisessa Varsanäyttelyssä saaden I- -palkinnon ja parhaan 1-vuotaan suomenhevosen tittelin.

Tulevana kesänä Omppu saa ensimmäiset kenkänsä ja ajo hommia jatketaan talven tauon jälkeen. Tarkoitus olisi käydä myös muutamissa näyttelyissä.

Huhtikuun suomenpienhevonen:
A. T. Pikku-Unelma

1846-96P Valio
Tamma
sk.139

i.Portteri e. A.T. Jesta ei. Jessimo

A.T. Pikku-Unemaan tutuistuin,kun se oli 3v ja ihastuiin ensi näkemältäni kauniiseen, hopeanmustaan, siroon tammaan. Portterista olin yrittänyt jo aiemmin saada varsaa isosta tammastani,mutta tuloksetta. Muutaman mutkan kautta sain A.T.Pikku-Unelman Aino Ilvosen avustuksella omistukseeni kimpassa siskoni kanssa. Silloin tamma oli jo 8v ja jo vähän vaivainen käyttöhevoseksi. Nyt minulla oli taas tamma,jolla kannatti jatkaa Elo-varsojen kasvatusta. Syntyi 6 elävää varsaa kolmesta eri oriista. Tammavarsat kantakirjattiin 4-vuotiaina P-suunnalle palkinnoilla ja näillä ansioilla A.T.Pikku-Unelma palkittiin Valiopalkinnolla viime vuonna,samoin kuin emänsä A.T.Jesta vuonna 2012. Orivarsat ruunattiin nuorena harrastekäyttöön,koska isäoriit ovat vielä siitoskäytössä. Kotona olevat varsat ovat olleet Hevosopiston halukkaiden opiskelijoiden käytössä osallistuen myös kilpailuihin niin ratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Myydyt varsat ovat erityisen ansiokkaasti kilpailleet mm. SPH-mestaruuksissa. Kipan tietokannan mukaan tähän mennessä A.T.Pikku-Unelman varsat ovat voittaneet tai sijoittuneet reilut 30 kertaa ja mestaruuksista onkertynyt 9 mitalia. Vanhin varsoista on tänä vuonna 12v, joten,jos terveenä pysyvät ja innokkaita ratsastajia löytyy,voivat kilpailumeriitit vielä kasvaa ja A.T. Pikku-Unelman merkitys nuorille soveltuvien suoritushevosten periyttäjänä on todella Valion arvoista.

Erityiskiitokset annan tammani kasvattajalle Aino Ilvoselle pienhevosten pelastamisesta ja tavoitteellisesta kasvattamisesta vuosikymmenten ajan. P-suunnan suomenhevosen jalostuksessa ansaitsee paikkansa monipuolisena käyttöhevosena.

Päivi Koro

Maaliskuun suomenpienhevonen:
Pätkä-Jätkä

Pätkä-Jätkä on 15-vuotias (syntynyt 2002) 145cm korkea suomenpienhevosori. I.Liptus E. Mutrina EI. Hilurin Lento.

Pätkis on kilpaillut valjakkoajolla aina kansainvälisesti PM-tasolla asti, ja lisäksi sillä on hopea ja kultamitali pienhevosten koulumestaruuksista. Saavutuksistaan huolimatta Pätkis on ennen kaikkea monipuolinen, turvallinen ja kaikkensa itsestään antava herrasmies. Pätkiksen upeasta luonteesta kertoo myös se että allekirjoittanut alkoi kilpailla tällä orilla jo 13-vuotiaana. Harva ori sopii noin nuorelle ponitytölle kilpakumppaniksi, mutta Pätkiksen kanssa kaikki oli aina turvallista. Osallistuimme mm. Ypäjällä järjestettävään Poniderbyyn ja Ponicupin osakilpailuihin ja ponien Hämeen aluemestaruuksissa olimme viidensiä! Ja kertaakaan pienhevosta ei näissä kilpailuissa katsottu pahalla, liikkeistäänkin Pätkis sai keveiden kouluponien seassa lähes poikkeuksetta numeron 7!

Pätkis on kantakirjattu heti 4-vuotiaana III palkinnolla ja upeilla 42- rakennepisteellä. Pätkis on myös yhteisten ponivuosiemme jälkeen palannut jalostuskäyttöön ja sillä on tällä hetkellä 9 jälkeläistä. Mikäli orilta toivoo monipuolisuutta, hyvää luonnetta ja rakennetta, on Pätkis oiva valinta! Jaloistaan Pätkis on aina saanut kiitosta, Hippoksen näyttelyssä 3-vuotiana ori sai täyden kympin!

Pätkis on kilpaillut aktiivisesti nuoresta pojasta lähtien, joten ori nyt on saanut aloittaa siirtymisen kohti eläkepäiviä, joka sujuu mukavasti 2016 syntyneen poikansa ja shetlanninponiruunan kera. Pienhevosta parempaa ponia ei olekaan!

Helmikuun suomenpienhevonen:
Vähäläntäne

Syntynyt 2010
Emä Pikkane
Isä Auran Aapeli
Kasvattaja Kylämäen hevostila
Omistaja Sanni Väisänen

2014 syksyllä lähdin katsomaan pientä 4v suomenhevosta nimeltä Vähäläntäne. Perillä odotti karsinassa pullea pitkäharjainen maailman suloisin eläin päiväunilla. Nuori, perusasiat osaava, pullea poni, säkää 145cm, jonka kanssa voisi pikkukisoihin päästä. Kisahevosta en itselleni etsinyt joten tämä sopi minulle hyvin. Pari viikkoa myöhemmin poni oli minun.

Alku sujui hyvin ja tutustuttiin toisiimme pikkuhiljaa. Vuoden vaihteessa alkoi iskeä epätoivo ponin kehittyessä ja muuttuessa todella reaktiiviseksi, en osannutkaan enää ratsastaa tällä ponilla. Pidettiin pieni tauko ratsastuksesta ja käytiin taluttaen metsälenkeillä.

Treenit jatkui valmentajan valvovan silmän alla ja kehitystä alkoi tapahtua. Aloin ymmärtämään ponia, tämä osaa kertoa koska on aika lomailla ja koska palataan taas töihin. Yleensä ostetaan opetusmestari joka opettaa ratsastajaa tai taitava ratsastaja opettaa hevosta, mutta me ollaan vähän erilainen pari, molemmat opetamme toisiamme, opettelemme yhdessä ja kehitymme yhdessä. 2015 kesällä päästiin kisaamaan niitä pikkukisoja, mutta kehitystä tapahtui kokoajan. 2016 kisakaudella päästiin jo starttaamaan molempien ekat HeB, 90cm sekä kenttäkisat 1-2 tasolla. Osallistuimme muutamiin mestaruusluokkiin ja päätettiin kisakausi onnistuneeseen HeA luokkaan. Siitä tuli kuitenkin todella osaava kisahevonen.

Tämän ponin kanssa on niin helppo touhuta yksin kaikkea, lastaaminen, kisat, valmennukset, kaikki reissut pärjätään ilman apukäsiä. Valmentajien kehuma, joka muistuttaa enemmän ratsuponia kuin suomenpienhevosta. Tämän kaverin kanssa on vatsalihakset töissä isojen liikkeiden vuoksi. Estetreenit vedetään hevos väleillä, mutta kisoissa ja tarvittaessa askel lyhenee poni väleihin.

Se tunne kun kiitolaukassa tiivistät istuntaa, puristat vähän nyrkkejä ja poni kävelee jo. <3 Poni joka on täyttä kultaa, yrittää parhaansa ja rakastaa porkkanoita.

Tammikuun suomenpienhevonen:
A. T. Musta-Ritari

A.T. MUSTA-RITARI on 11-vuotias (s.-06), 143cm, kulomusta suomenpienhevosori.
i. V.P. Jehu, e. A.T. Nikkoliina, ei. A.T. Pikku-Nikko.

Ritari on kiltti, hyväntuulinen ja monipuolinen harrastuskaveri. Sen kanssa harrastetaan ja valmentaudutaan niin este- kuin kouluratsastuksessa. Mielen virkistykseksi käydään kärryttelemässä, välillä perässä voi olla myös kirkkoreki tai heinäkärrytkin. Myös uiminen on tämän oriin mieleen. Ripan lempipuuhiin kuuluu erityisesti hyppääminen. Esteitä se ei kyttäile ja varsinkin kisatilanteet saavat sen syttymään. Tämän hyvin käyttäytyvän oriin kanssa onkin mutkatonta lähteä valmennus- ja kisareissuille. Toistaiseksi kilpailtu on 1-tasolla re80cm ja heA-C. Ritarilla on kotona shetlanninponiruuna ystävänä, jonka kanssa se tarhaa ja laiduntaa.

Ritari on 4-vuotiaana kantakirjattu II-palkinnolla P-suunnalle pistein 41. Ja se on jalostuskäytössä. Ritarilla onkin jo 13 jälkeläistä, joista vanhin on syntynyt 2009.

Syksyllä 2016 osallistuimme Ritarin kanssa myös tv-ohjelman kuvauksiin. Erikoisliikemiehet-ohjelmassa nähdään alkuvuodesta jakso, jossa Ritari saa kyytiinsä itsensä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Juha Perälän.