Mikä on pienhevonen?
“(Pienuudestaan huolimatta) se on ihan ihme-eläin, mitä tulee ruumiinrakenteeseen, vahvuuteen ja suhteellisuuteen, hämmästyttäviin lihasvoimiin, tyytyväisyyteen, sitkeyteen ja terveyteen. Sillä on siro ja ilmeikäs pää, korvat ovat pienet ja lyhytkarvaiset, suipot ja elävät, hyvässä asennossa ja joskus niin lyhyet, että ne juuri näkyvät tuuhean otsatukan alta. Silmissä on viisas, lempeä ja uskollinen ilme. Pitkä ja leveä otsa todistaa korkealle kehittyneitä sielun ominaisuuksia.”
- Oma maa J.F. Fabritius
Voiko tämän paremmin suomenpienhevosta kuvailla kuin Fabritius aikanaan!
Pienhevoskantakirja (P) on perustettu 1971, jolloin pienikokoista kantaa oli enää hyvin vähän jäljellä. Alkuaan suomenhevonen oli pieni maatiaishevonen (105-130 cm), risteyttämällä saatiin kokoa kasvamaan ja puhdasjalostuksen aikana 1900-luvulla säkäkorkeutta yhä nostettiin, niin että tuloksena on nykyinen iso “suokkari”. Pienhevosia ei ole tänäkään päivänä kantakirjattuna kuin noin 500 yksilöä.
Sukua arvioitaessa vaatimuksena on ollut selvä näyttö siitä, että sieltä periytyy pientä kokoa, eikä kyseessä ole vain satunnaisesti pieneksi jäänyt yksilö.
Suomenpienhevosta voi käyttää kaikissa hevosharrastuksen ja -urheilun eri muodoissa.
Se sopii ratsastuskäyttöön:
- ratsastuksen harrastajalle; “piekkari” voidaan vaivatta kouluttaa tasolle helppo A, joka riittää mainiosti tavalliselle harrastajalle.
- koko perheen harrastehevoseksi; hyväluonteista, koulutettua hevosta voivat lapsetkin käsitellä.
- aikuiselle; “piekkari” on olemukseltaan pienemmästä koostaan huolimatta enemmän hevosmainen kuin ponimainen – se näyttää pieneltä hevoselta, mutta kun kiipeää selkään, niin tuntuu kuin istuisi isonkin hevosen -ei ponin- selässä. Pienhevonen liikkuu kuin hevonen ja virtaa löytyy kotitarpeiksi. Ei ole mitään syytä, miksei “piekkari” sopisi pienen aikuisen lisäksi myös normaalikokoiselle ihmiselle ratsastus- ja työkaveriksi, varsinkin kun hevosen koko lähentelee ylärajaa 148 cm. “Yhä useampi pienhevonen omistaa aikuisen ihmisen”. Pienen kokonsa vuoksi “piekkarin” ylläpito on edullista ja se on ketterämpi käsitellä.
- kilparatsuksi kouluun, esteille, kenttäkisaan, westerniin jne; pienhevonen voi kisata poniluokissa tai suomenhevosille erikseen järjestetyissä luokissa. Jalostuksen edetessä pienhevosista tulee löytymään yhä enemmän yksilöitä myös kilpakentille. Esteillä pienhevonen pystyy parhaimmillaan kilpailemaan 110 cm, jopa 120 cm ratoja.
- opetuskäyttöön; ratsastuskouluissa pienhevonen on suosittu, koska sillä on miellyttävät ja tasaiset askeleet, joissa alottevankin ratsastajan on helpompi istua.
- vaihtoehdoksi ponille
- vaelluksille; pienhevonen on kotimainen, varmajalkainen valinta hankittaessa luotettavia hevosia suosittuihin vael
lusratsastusretkiin - vammais- ja terapiaratsastukseen; matalien miellyttävien liikkeidensä sekä sopivan kokonsa ansiosta pienhevonen on suosittu terapiakäytössä. – - -Se sopii ajokäyttöön:
- sillä suomenhevosta jalostettiin pitkään työhevoseksi, joten vetämiseen tarvittava oikea luonne, kestävyys ja tekniikka löytyvät myös piehevosilta.
- ajohevoseksi; ajettaessa se on yleensä vireä ja palvelualtis.
- valjakkoajohevoseksi; on huomattava, että pienhevonen on ketterämpi käänneltävä pienemmän kokonsa ansiosta valjakkokisan kiemuroissa, se onkin saanut valjakkohevosena erityistä kiitosta.
- työkäyttöön; parhaimmillaan pienhevonen on kevyessä tai keskiraskaassa työkäytössä, esimerkiksi siirtotöihin pientiloilla, apulaiseksi metsänhoitotöihin, keveympiin peltotöihin ja muihin askareisiin. Työhevosuunnalla (T) on kantakirjattuna muutamia pieniä yksilöitä.
- ravuriksi; juoksijahevosena pienhevonen voi menestyä siinä missä isompikin, siitä on osoituksena pienhevoskokoa olevien juoksijoiden runsas kirjaaminen juoksijasuunnalle (J)- S.A.-
